Marzein tarina alkaa paljon ennen tanssilavoja — jo 10‑vuotiaana, kun kitara tuli ensimmäistä kertaa syliin. Kotona äidin kanssa kahlattiin laulukirjoja läpi, ja suvussa musiikki oli luonnollinen osa elämää. Laulaminen ja soittaminen eivät olleet vain harrastuksia, vaan tapa olla yhdessä, tapa kertoa tarinoita ja tapa tuntea. Siitä syntyi kipinä, joka ei ole sammunut koskaan. Opiskeluaikoina kipinä kasvoi liekiksi. Tanssilavat tulivat tutuiksi, ja kitara sekä laulu kulkivat mukana ilta toisensa jälkeen. Ne olivat aikoja, jolloin musiikki kantoi, liikutti ja yhdisti — ja jolloin Marzein esiintyjäidentiteetin ensimmäiset palaset alkoivat hahmottua.
Kun perhe kasvoi, elämä kulki hetkeksi toiseen suuntaan. Tanssilavat jäivät taakse, mutta musiikki ei hiljentynyt. Se siirtyi sävellyksiin, kokeiluihin, soittamiseen omaksi iloksi ja uuden tekniikan tutkimiseen. Vuosien varrella syntyi ajatus, joka ei enää suostunut pysymään piilossa: ehkä lavalle voisi palata, mutta omalla tavalla — ilman kompromisseja, ilman aikataulujen sovittelua, ilman bändin sisäistä neuvottelua. Vain musiikki ja sen tarinat.Näin syntyi Marzei.Marzei ei ole vain yhden miehen bändi. Se on yhdistelmä kokemusta, uteliaisuutta ja halua rakentaa musiikkia uudella tavalla. Taustalla soi teknisistä komponenteista rakennettu orkesteri, jonka päälle Marzei kerrostaa oman kitaransa, syntikan ja puhaltimet. Välillä kappaleet syntyvät valmiiden rakenteiden kautta, välillä looppaamalla sointukiertoja ja rakentamalla kokonaisuus kerros kerrokselta — kuin maalaus, joka kasvaa väri kerrallaan. Laulu on Marzeille edelleen kaiken ydin.
Jokainen kappale on tarina, ja jokainen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi tunteella. Siksi ohjelmistossa on paljon covereita — unohtumattomia suomalaisia ja kansainvälisiä kappaleita, jotka kantavat mukanaan nostalgiaa ja vievät kuulijan takaisin johonkin hetkeen, paikkaan tai tunteeseen, joka ei koskaan unohdu. Laulun kautta nämä tarinat heräävät uudelleen eloon. Lavalla Marzei on aito ja läsnä. Alkuun ehkä hieman jännittynyt, mutta nopeasti lämpenevä ja yleisöön tarttuva. Pienet tilaisuudet ovat hänen kotikenttänsä: syntymäpäivät, juhlat, ravintolat, tanssit ja illanvietot, joissa musiikki pääsee lähelle ja tunnelma syntyy luonnostaan. Ehkä tulevaisuudessa tie vie myös suuremmille lavoille — mutta kiirettä ei ole. Marzei kasvaa omassa tahdissaan. Tämä on intohimoinen sivutyö, joka kantaa pitkälle. Ehkä jonain päivänä, eläkeiässä, Marzei on täysipäiväinen tarinankertoja: esiintymässä, koskettamassa ja luomassa hetkiä, jotka jäävät mieleen. Tämä on Marzein tarina — ja se jatkuu joka kerta, kun musiikki alkaa soida.
Opiskeluaikoina kiersin tanssilavoja laulajana ja kitaristina, mutta perheen myötä elämä kulki hetkeksi toiseen suuntaan. Musiikki ei kuitenkaan koskaan kadonnut — se jäi elämään sävellyksissä, soittamisessa ja uusien esitystekniikoiden tutkimisessa. Nyt on aika palata lavalle omalla tavallani. Teen musiikkia yksin, koska se antaa vapauden rakentaa jokainen kappale juuri sellaiseksi kuin haluan. Taustalla soi teknisistä komponenteista rakennettu kokonainen orkesteri, jonka päälle tuon oman kitarani, syntikan ja puhaltimet. Mukana on myös itse kehittämiäni tapoja rakentaa esityksiä — välillä valmiiden biisirakenteiden kautta, välillä looppaamalla sointukiertoja ja kerrostamalla elementtejä yksi kerrallaan.
Varmaan tulossa jännittäviä hetkiä, mutta totun nopeasti ja pidän yhteydestä yleisöön. Pienet tilaisuudet ovat minulle luontevin ympäristö: syntymäpäivät, juhlat, illanvietot, ravintolat ja tanssit. Niissä musiikki pääsee lähelle ja tunnelma syntyy aidosti. Ehkä tulevaisuudessa vien tämän myös isommille lavoille — aika näyttää. Marzei on minulle intohimoinen sivutyö, joka kasvaa omassa tahdissaan. Ehkä eläkeiässä näen itseni tekemässä tätä täysillä: esiintymässä, koskettamassa ja tuomassa ihmisille hetkiä, jotka jäävät mieleen.